Siirry sisältöön

ruuna

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Ruuna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Ruuna

Substantiivi

[muokkaa]

ruuna (10)

  1. kuohittu ori
    Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈruːnɑ/, [ˈrʷuːnɑ̝]
  • tavutus: ruu‧na

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuna ruunat
genetiivi ruunan ruunien
(ruunain)
partitiivi ruunaa ruunia
akkusatiivi ruuna;
ruunan
ruunat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruunassa ruunissa
elatiivi ruunasta ruunista
illatiivi ruunaan ruuniin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruunalla ruunilla
ablatiivi ruunalta ruunilta
allatiivi ruunalle ruunille
muut sijamuodot
essiivi ruunana ruunina
translatiivi ruunaksi ruuniksi
abessiivi ruunatta ruunitta
instruktiivi ruunin
komitatiivi ruunine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Sana on todennäköisesti peräisin vanhan uusruotsin sanasta rune ’kuohittu ori’. SKES

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ruuna Kielitoimiston sanakirjassa