Pikaluistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ireen Wüst MM-kilpailuissa vuonna 2007.
Jaap Eden vuoden 1890 tietämillä.

Pikaluistelu on urheilulaji, jossa kilpailijat pyrkivät soikion muotoisella luistinradalla etenemään luistimilla ennalta määrätyn matkan mahdollisimman nopeasti.

Pikaluistelu on yksi vanhimmista talviolympialaisten urheilulajeista. Kansainvälinen luisteluliitto (International Skating Union, ISU) on perustettu jo vuonna 1892, ja lajin maailmanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1893 lähtien. Kilpailumatkat ovat alusta lähtien olleet 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metriä. Vuonna 1976 olympiaohjelmaan lisättiin 1 000 metrin matka.

MM-kilpailuissa kilpailtiin aiemmin vain kaikkien matkojen yleismestaruudesta, kun sen sijaan olympialaisissa jaettiin mitalit kultakin matkalta erikseen. 1990-luvulla myös yksittäismatkoille on alettu järjestää omat MM-kilpailunsa. EM-kilpailuissa tavoiteltiin vain yleismestaruutta vuoteen 2017 saakka, jolloin sprinttiottelu tuli mukaan lajivalikoimaan. Vuonna 2018 järjestettiin ensimmäiset matkakohtaiset EM-kilpailut[1]. Ainoastaan ensimmäisissä talviolympialaisissa 1924 Chamonix'ssä palkittiin kokonaiskilpailun voittaja, tuolloin Suomen Clas Thunberg. Suomi oli yhdessä Norjan kanssa pikaluistelun alkuaikojen mahtimaita 1950-luvulle saakka.

MM-kilpailuissa naisten sarja oli ensimmäistä kertaa mukana 1933, ja olympialaisissa 1960 Squaw Valleyssä. 1976 Innsbruckissa olympiaohjelmaan lisättiin miesten 1 000 metriä, ja 1988 Calgaryssä naisten 5 000 metriä.

Aikaisemmin luistelijat eivät olleet kovinkaan voimakkaasti erikoistuneet tietyille matkoille, ja esimerkiksi 1980 Lake Placidin olympialaisissa Yhdysvaltain Eric Heiden voitti kaikki viisi miesten kultamitalia. Nykyisin luistelijat ovat erikoistuneet pitemmille tai lyhyemmille kilpailumatkoille, ja yksittäiskilpailujen MM-kisoja on alettu järjestää. Samaten maailmancupissa kilpaillaan matkakohtaisesti.

1986 pikaluistelun emä- ja mahtimaan Alankomaiden Heerenveeniin valmistui hallirata, ja 1988 Calgaryssä kilpailtiin olympialaisissa jo sisäradalla. Vielä 1992 Albertvillessä luisteltiin ulkojäillä, toistaiseksi viimeisen kerran olympialaisten historiassa.

Havainnollistava kuva perinteisen pikaluistimen ja klap-luistimen välisestä erosta.

Sisäradoille siirtymisen jälkeen toinen vallankumous tapahtui talvella 1997/1998, jolloin käyttöön otettiin ns. klap-luistimet, jossa luistin on kiinnitetty hieman suksisiteen tapaan terään ainoastaan etuosastaan. Klap-luistin mahdollistaa ennen kaikkea reisien voiman siirron tehokkaammin jäähän. Tästä seurasi huikean tuloskehityksen vaihe ja esimerkiksi 1998 Naganon talviolympialaisissa monet maailmanennätykset laitettiin uuteen uskoon. Kierrosaikoihin tuli parannusta noin sekunnin verran.

Teknistä kehitystä on tapahtunut myös luistelijoiden asuissa, joiden aerodynaamisia ominaisuuksia on parannettu muun muassa materiaaleja kehittämällä.

2006 Torinon olympialaisissa oli ensi kertaa mukana ratapyöräilystä omaksuttu joukkuetakaa-ajokilpailu. Yhteislähtökilpailu tuli olympiaohjelmaan 2018. Matkakohtaisissa MM-kilpailuissa joukkuetakaa-ajo on ollut vuodesta 2005, yhteislähtö 2015 ja joukkuesprintti vuodesta 2019 lähtien.

Panoraamakuva Heerenveenin Thialf-pikaluisteluhallista 2006 sprintterien MM-kisojen aikaan.

Aikuiset luistelevat arvokisoissa 400 metrin mittaisella radalla. Luistinradalla on kaksi leveydeltään vähintään nelimetristä rataa. Kilpailut kilpaillaan parilähtönä, jossa radoilla on kerrallaan kaksi luistelijaa, ja he vuoron perään vaihtavat rataa kunkin kierroksen aikana takasuoralla sijaitsevalla 70 metrin mittaisella vaihtoalueella.

Kokonais- eli yleiskilpailussa luistelumatkan käydään lyhimmästä pidempään siten, että kunkin matkan 500 metrin keskiajat lasketaan yhteen. Kilpailut käydään kahdessa tai kolmessa päivässä.

Sprinttimatkoilla (500 ja 1 000 metriä) kumpikin matka luistellaan kahdesti kaksipäiväisissä yhteispistekilpailuissa edellä mainitun pistelaskujärjestelmän mukaan.

Pikaluistelukilpailuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 2. elokuuta 2024[2]
Matka Aika Luistelija Paikka Päivämäärä
500 m 33,61 Venäjä Pavel Kuližnikov Salt Lake City 9. maaliskuuta 2019
1 000 m 1.05,37 Yhdysvallat Jordan Stolz Salt Lake City 26. tammikuuta 2024
1 500 m 1.40,17 Alankomaat Kjeld Nuis Salt Lake City 10. maaliskuuta 2019
3 000 m 3.37,28 Norja Eskil Ervik Calgary 5. marraskuuta 2005
5 000 m 6.01,56 Ruotsi Nils van der Poel Salt Lake City 3. joulukuuta 2021
10 000 m 12.30,74 Ruotsi Nils van der Poel Peking 11. helmikuuta 2022
500, 500 m 68,31 Kanada Jeremy Wotherspoon Calgary 12.–16. maaliskuuta 2008
500, 1 000, 500, 1 000 m 136,065 Alankomaat Kai Verbij Calgary 25.–26. helmikuuta 2017
500, 3 000, 1 500, 5 000 m 146,365 Alankomaat Erben Wennemars Calgary 12.–14. elokuuta 2005
500, 5 000, 1 500, 10 000 m 144,740 Yhdysvallat Jordan Stolz Salt Lake City 10. maaliskuuta 2024
Joukkuetakaa-ajo 3.33,66 Kanada (Dawson, Cepuran, Lehman) Salt Lake City 27. tammikuuta 2024
Matka Aika Luistelija Paikka Päivämäärä
500 m 36,36 Etelä-Korea Lee Sang-hwa Salt Lake City 16. marraskuuta 2013
1 000 m 1.11,61 Yhdysvallat Brittany Bowe Salt Lake City 9. maaliskuuta 2019
1 500 m 1.49,83 Japani Miho Takagi Salt Lake City 10. maaliskuuta 2019
3 000 m 3.52,02 Tšekki Martina Sáblíková Salt Lake City 9. maaliskuuta 2019
5 000 m 6.39,02 Venäjä Natalia Voronina Salt Lake City 15. helmikuuta 2020
10 000 m 13.48,33 Tšekki Martina Sáblíková Calgary 15. maaliskuuta 2007
500, 500 m 74,19 Yhdysvallat Heather Richardson Salt Lake City 27. joulukuuta 2013 – 1. tammikuuta 2014
500, 1 000, 500, 1 000 m 146,390 Japani Nao Kodaira Calgary 25.–26. helmikuuta 2017
500, 1 500, 1 000, 3 000 m 153,498 Japani Miho Takagi Obihiro 28.–30. joulukuuta 2020
500, 3 000, 1 500, 5 000 m 154,580 Kanada Cindy Klassen Calgary 18.–19. maaliskuuta 2006
Joukkuetakaa-ajo 2.50,76 Japani (N. Takagi, M. Takagi, Satō) Salt Lake City 14. helmikuuta 2020
  1. Sarlin, Christer: Mika Poutala mitalisuosikkina – palaako Suomi pikaluistelun EM-kisojen mitalikantaan lähes 60 vuoden tauon jälkeen? yle.fi. 5.1.2018. Viitattu 11.3.2024.
  2. World records. Speedskatingnews.info. Viitattu 2.8.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]