Katso myös: kära

Substantiivi

muokkaa

kara (9)

  1. omenan tai muun hedelmän kara eli siemenkota, joka jää jäljelle kun hedelmä syödään
  2. lastuavan työstökoneen pääakseli, johon kiinnitetään terä tai työstettävä kappale ks. porankara, sorvinkara
    Hiomakoneen laikka pyörii karaan kiinnitettynä.
    Sorvin karaan kiinnitetään työstettävä kappale istukan välityksellä.
  3. biljardipelin muunnelma, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä karamboli
  4. pisteen tuottava lyönti em. biljardipelissä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrɑ/
  • tavutus: ka‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kara karat
genetiivi karan karojen
(karain)
partitiivi karaa karoja
akkusatiivi kara;
karan
karat
sisäpaikallissijat
inessiivi karassa karoissa
elatiivi karasta karoista
illatiivi karaan karoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karalla karoilla
ablatiivi karalta karoilta
allatiivi karalle karoille
muut sijamuodot
essiivi karana karoina
translatiivi karaksi karoiksi
abessiivi karatta karoitta
instruktiivi karoin
komitatiivi karoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

karahka, kolmen vallin kara

Yhdyssanat
muokkaa

karamurskain, karapuu, karapylkkä, karapöytä, lukonkara, omenankara, porankara, sorvinkara, venttiilinkara

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kara Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kara (9)

  1. koskikara

Etymologia

muokkaa

itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

koskikara

Esperanto

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

kara

  1. kallis, rakas

Substantiivi

muokkaa

kara f.

  1. rangaistus
    Kara śmierci – kuolemanrangaistus

Turkki

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

kara

  1. musta

Substantiivi

muokkaa

kara -sı

  1. manner
  2. musta

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.