Sulfaatti

Sulfaatit ovat rikkihapon suoloja^[1]. Eräitä sulfaatteja kutsutaan kauppanimellä vihtrilli.

Vihtrilli-sanan pohjana on latinan vitriol, joka on muodostettu^selvennä alkemistien ohjelauseen Visita Interiora Terrae Rectificando Invenies Occultum Lapidem alkukirjaimista: Etsi sitä, mikä on maan alla, ja kun sen kehität t��ydelliseksi, olet löytävä salatun kiven. Alkemistit ajattelivat, että sulfaateilla olisi keskeinen osuus viisasten kiven etsinnässä. Samalla he pitivät näitä aineita ihmisen henkisen kasvun symboleina.^[2]

Ominaisuudet

Sulfaatti-ioni on moniatominen anioni, jonka empiirinen kaava on S O₄²⁻ ja moolimassa 96,07 g/mol. Ioni koostuu yhdestä rikkiatomista, jota ympäröi neljä tetraedrin muotoon asettunutta happiatomia. Sulfaatti-ioni on vetysulfaatti-ionin (HSO₄⁻) konjugaattiemäs.

Sulfaattiyhdisteet ovat ioniyhdisteitä. Useimmat sulfaatit ovat hyvin vesiliukoisia. Poikkeuksia ovat huonosti veteen liukenevat kalsiumsulfaatti, strontiumsulfaatti ja bariumsulfaatti.^[3]

Sulfaattisuoloja voidaan valmistaa liuottamalla metalleja rikkihappoon tai neutraloimalla rikkihappoa emäksisellä yhdisteellä, kuten metallihydroksideilla, -oksideilla tai -karbonaateilla. Sulfaateille on tyypillistä muodostaa kaksoissulfaatteja, joissa on sekä kolmenarvoinen että yhdenarvoinen kationi, ja näitä kaksoissulfaatteja kutsutaan alunoiksi.^[1]^[3]

Sulfaattibakteereja eli sulfaattia pelkistäviä bakteerisukuja ovat Desulfovibrio, Desulfobacter, Desulfobulbus, Desulfomicrobium, Desulfococcus, Desulfosarcina, Thermodesulfobacterium, Thiocapsa ja Desulfotomaculum.

Käyttö

Sulfaatit ovat tärkeitä niin kemianteollisuudessa kuin biologisissa prosesseissa:

Lyijy/happo-akut sisältävät rikkihappoa.
Sulfaattiyhdisteitä käytetään lannoitteina. (esimerkiksi ammoniumsulfaattia)
Jotkut syvänmeren anaerobiset pieneliöt käyttävät sulfaatteja elektroniakseptoreina.
Kuparisulfaattia käytetään levämyrkkynä eli algisidina.
Kalsiumsulfaattidihydraatti eli kipsi.
Nikkelisulfaattia käytetään muun muassa elektroniikkateollisuudessa.

Muita happea ja rikkiä sisältäviä ioneja

SO₅²⁻ persulfaatti-ioni
SO₄²⁻ sulfaatti-ioni
SO₃²⁻ sulfiitti-ioni
SO₂²⁻ hyposulfiitti-ioni
S₂O₈²⁻ peroksodisulfaatti-ioni

Sulfaatteja

Alumiinisulfaatti (Al₂S₃O₁₂ / Al₂(SO₄)₃) 10043-01-3
Ammoniumpersulfaatti (H₈N₂O₈S₂ / (NH₄)₂S₂O₈) 7727-54-0
Bariumsulfaatti (BaSO₄) 7727-43-7
Berylliumsulfaatti (BeSO₄) 13510-49-1
Dietyylisulfaatti (C₄H₁₀O₄S / (C₂H₅)₂SO₄) 64-67-5
Dimetyylisulfaatti (C₂H₆O₄S / (CH₃O)₂SO₂) 77-78-1
Elohopea(II)sulfaatti (HgSO₄) 7783-35-9
Kadmiumsulfaatti (CdSO₄) 10124-36-4
Kaliumpersulfaatti (K₂S₂O₈) 7727-21-1
Kaliumsulfaatti (K₂SO₄) 7778-80-5
Kalsiumsulfaatti (vedetön) (CaSO₄) 7778-18-9
Kalsiumsulfaattidihydraatti eli kipsi (CaSO₄·2H₂O) 13397-24-5
Kobolttisulfaatti (CoSO₄) 10124-43-3
Kromihydroksidisulfaatti (CrOHSO₄) 12336-95-7
Kuparisulfaatti (vedetön) (CuSO₄) 7758-98-7
Magnesiumsulfaatti (MgSO₄) 7487-88-9
Mangaanisulfaatti (monohydraatti) (MnSO₄·H₂O) 10034-96-5
Natriumlauryylisulfaatti (C₁₂H₂₅O₄S.Na) 151-21-3
Natriumpersulfaatti (Na₂S₂O₈) 7775-27-1
Natriumsulfaatti (Na₂SO₄) 7757-82-6
Nikkelisulfaatti eli nikkeli(II)sulfaatti (NiSO₄) 7786-81-4
Sinkkisulfaatti (heptahydraatti) (ZnSO₄·7H₂O) 7446-20-0
Rautavihtrilli (FeSO₄)
Talliumsulfaatti (Tl₂SO₄) 7446-18-6

Lähteet

↑ ^a ^b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 305. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 411. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
↑ ^a ^b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1045. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2014). (englanniksi)

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[karamaki-1] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 305. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[bie-2] Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 411. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.

[concise-3] Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1045. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2014). (englanniksi)

[1]